tiistai, 10. helmikuu 2009

Muutto

Meidän treenit on siirtyneet osoitteeseen http://tuutikin.blogspot.com. Tervemenoa sinne lukemaan ja kommentoimaan :) Toivottavasti vuodatus pysyy kauan pystyssä niin pääsen itsekin tänne kertaamaan asioita :D

sunnuntai, 8. helmikuu 2009

Kuulumisia

Surkun suusta sen verran, että saatiin reilu hyvitys eläinlääkäriltä. Eli ei tarviyse vaihtaa klinikkaa:)

Tikki on elänyt juoksussaan nyt kaksi viikkoa eli on taukoillut agilitysta. Muutenkaan en ole hirveästi Tikin kanssa treenannut. Itse asiassa meni reilu viikko ihan Tikin totaalitreenitauossa. Tänään Tiksu pääsi pitkästä aikaa hakuilemaan. Neiti huusi jo autosta pois hypätessään :) Intoa siis piisasi ihan urakalla. Treeni oli seuraavanlainen: molemmissa etukulmissa äijät, joiden jälkeen monta tyhjää molemmin puolin joiden jälkeen loppuun vasempaan takakulmaan vielä äijät. Kaikista oli ilmaisut. Näytöillä en roikkunut perässä vaan kömmin hitaasti perässä kipeän selkäni kanssa. Oikealla puolella teki taas töitä aika paljon taaksepäin. Noin puolessa välissä yritti näykkäistä käteen ja pari pistoa myöhemmin ihan puri. Tästä kielsin. Samaan aikaan Tikin pistot huononi muutenkin ja päätin kokeilla painostamista. Eli huonosta pistosya selkeä kielto EI ja uusi lähetys. Ekalla kerralla jouduin pari kertaa kieltämään ja lähettämään uudestaan kunnes lähti kunnolla ja pääsin kehumaan. Heti toiselle puolelle piti kieltää vaan kerran jonka jälkeen tekikin kunnon piston josta kehut. Tähän saumaan osui hyvin se viimeinen maalimies, josta Tikki saikin hyvin palkan työskentelystään. Päätin, että jatkossa kokeilen tätä kieltämistä jos sillä saisi ongelmaa pois. Olen sitä mieltä, että tuo näykkiminen ja huonot pistot on ikäänkuin Tikin pakokeino hommasta silloin kun se ei neitiä miellytä. Eli siinä vaiheessa kun on paljon tyhjiä ja ei maalimiehiä joista Tikki kuitenkin palkkaantuu hyvin. Ja jos tämä keino ei poista meidän ongelmaa niin en tiedä miten sen saan korjattua. Ja jos en saa korjattua niin KVA on varmaan vain haave. Lisäksi Tikki on jo sen verran vanha, että kestää aika hyvin lievät pakotteet (vrt. meidän tottiksen maahanmeno). Ja tuntui ainakin nyt, että vastasi hyvin tähän pakotteeseen. Jatkossa täytyy tehdä niin, että saa tällaisten tilanteiden jälkeen palkattua maalimiehellä. Eli maalimies kulkee keskilinjalla mukana valmiina menemään piiloon kun käsky käy. Kerrankin tuntuu, että osasi tehdä hyvän ratkaisun ihan kesken treenien. Joku varmaan kauhistelee tätä mun ratkaisua mutta kauhistelkoon :) Pakko saada hommaa korjattua. Ja meillä kun ei ole kisatavoitteita haussa nyt keväällä niin meillä on aikaa treenata. Ja tätä ongelmaa ei saa korjattua kukkahattuilulla. Varsinkin nyt kun mielestäni se palkkaus eli maalimiesmotivaatio on kohdillaan. Tikkihän ei enää ole maalimiehellä kiinnostunut musta kun sitä palkataan. Ja tänäänkään ei mulla ollut hätää ja kiirettä sinne piilolle. Siellä se leikki hyvin maalimiehellä vaikka mä kompuroin vasta matkalla :)

Surku on tehnyt pariin kertaan aksaa. Ja alkaa jo nyt näyttää kivalta. Viimeksi jo haki esteitä tosi hyvin ja oli ihan tohkeissaan. Tumma putki oli aluksi vähän outo, mutta sekin meni. Tässä ihan odottaa tulevaisuutta sen kanssa, varsinkin kun kepitkin alkaa pikkuhiljaa sujumaan :) Tokoiltu ollaan vähäsen. Pitäisi varmaan tehdä sitäkin enemmän jos jonakin päivänä haluais sen kanssa kisata.. Huomenna tulisi kisaikä tokoon täyteen :D

tiistai, 27. tammikuu 2009

Tottista ja puusilmäisiä eläinlääkäreitä

Tänään Raisiossa tottista Tanjan ja Lauran kanssa. Tikki otti alkuun seuraamista eri temmoilla, kaikin puolin hyvää. Kerran juoksusta hitaaseen siirtymässä aukesi, mutta tämä oli ohjaajasta kiinni. Sitten noutoa taas kolmiomuodossa. Tässä Tikki oli aika vaisu, ei tuntunut nousevan kunnolla ja muutenkin. Voi olla, että lumella oma vaikutus. Sitten seisomista niin, että takansa namialusta. Välillä liikutti jalkoja, mutta ihan hyvältä näytti kokonaisuutena. Sitten otettiin maahanmenoa, joka myös ihan hyvin tänään. Edelleen avut oli mukana. Otettiinkohan me muuta, ei varmaan.

Surku ei treenannut, koska oli vielä aamulla sairaslomalla. Nyt illalla Surku kokikin ihmeparantumisen. Tulipahan todettua, ettei niihin eläinlääkäreihinkään oikein aina voi luottaa. Ollaan Kallen kanssa ihmetelty kuinka Spuggen henki on nyt ruvennut sunnuntain jälkeen haisemaan tosi pahalle. Itse olen ajatellut, että liittyy tuohon muka-leukaongelmaan. Kalle oli eilen huomannut, että Surkulla jäänyt kitalakeen ruokaa syömisen jälkeen. Nyt sitten tutkittiin suuta ja eikös sieltä kitalaesta paista tikku, poikittain kitalaessa. Ei jumalauta! Ja tätä ne eläinlääkärit eivät siis huomanneet. Viimeistään siinä kohtaa olisi pitänyt nähdä kun koira ollut syvässä unessa. Tuli sellainen olo, että onko sinne siinä vaiheessa enää edes katsottu kunnolla. Nyt sitten katsotaan tuleeko eläinlääkäriasema mitenkään vastaan. Koen kuitenkin maksaneeni ihan vaan vähän liikaa (kuvat ja osa lääkityksestä ainakin). Että näin tällä kertaa. Itse ja kasvattajaakin naurattaa tällä hetkellä tämä tilanne, mutta melkeinpä vain sen takia että tässä kävi nyt näin hyvin. Tyytyväinenhän tässä ollaan, ettei mitään vikaa sittenkään ollut ja saadaan jatkaa normaalia elämää.

sunnuntai, 25. tammikuu 2009

Huh huh!

Olipahan taas päivä... Aamulla normaalisti töistä kotiin ja samantien sänkyyn. Seuraavaksi herään tunnin nukkumisen jälkeen siihen kun Kalle herättää sanomalla, että Surkulla on jotain suussa vialla. Samantien siis Spuggea tutkimaan ja tosiaan jotain on vialla. Ensin tutkittiin, että onko suussa jotain vierasesinettä, no ei ole. Suu ei mene kunnolla jostain syystä kiinni, aukeaa kyllä mutta kiinni ei mene. Jää selkeä ainakin sentin rako. Ei auta kuin soittaa päivystävälle eläinlääkärille. Itselle tuli ensimmäisenä mieleen, että on mennyt leuat pois paikoiltaan ja seuraavaksi alkaa miettimään että helvetti jos on murtunut. Äiti kuskiksi ja kohti Vettoria (kiitin onnea, että kerrankin kävi edes jossain hyvä tuuri). Eläinlääkäri soitti ortopedin paikan päälle ja Surkun saatua rauhoituspiikki me lähdimme kotiin ja minä suoraan sänkyyn nukkumaan. Sovittiin, että soittavat äitille kun saa hakea pois. 2,5 tunnin unien jälkeen taas nokka kohti Vettoria. Surkun leuasta oli otettu kuvat, jotka paljasti sen ettei missään ole vikaa (ihania nämä kun ei ole mitään vikaa näkyvissä). Ei siis murtumia ja kaikki oikeilla paikoilla. Vika/vaiva siis todennäköisesti lihasperäistä ja diagnoosina leukalukko. Eläinlääkärin mukaan kuulemma yleistä shelteillä?!?!?! Surku oli saanut suoneen kipulääkettä, kahta eri laatua joista toinen opiaattipohjainen. Leuat eivät edelleenkään menneet ihan kiinni asti, mutta onneksi vähän parempi mitä aamulla. Ja vaiva ei Surkua enää niin kauheasti vaivannut mitä aamulla. Ei muuta kuin kotiin kipulääkkeiden kanssa ja jälleen nukkumaan. Surku nukkui omaa huumetokkuraansa pois vieressä. Huomisaamusta aloitetaan sitten kipulääkitys suun kautta. Viikon verran seuraillaan ja jos ei ala tulla muutosta tai menee pahempaan suuntaan niin uudestaan lääkärille.

Surku on nyt siis sairaslomalla jonkin aikaa, kunnes vaivat paranee. Ei näköjään kannata suunnitella mitään mitä pitäisi tehdä/treenata. Hetken tämä meidän elämä olikin taas hyvillä raiteilla. Alkaa tämän laadun paskakuppi olla pikkuhiljaa ääriään myöten täynnä. Mitäköhän tässä vielä joutuu kestämään. Surkun kasvattajan sanoja lainatakseni: kaikkea paskaa sitä taas tulee!

sunnuntai, 25. tammikuu 2009

Suunnitelmaa

Näin yövuoron tunteina sitä käy mitä kummallisempia asioita päässään läpi :D Ja nyt olen yllättäen miettinyt koirien kouluttamisia. Tullut Surkusta pari asiaa mieleen, jotka pitää ottaa treeniohjelmaan. Eli ensinnäkin liikkeestä seisominen. Tajusin juuri toissayönä, ettei sitä olla sitten alkuunkaan opeteltu. Tarkoituksena olisi lähteä ketjuttamaan tätä takaperin. Eli ensin opetan sen seisomisasennon ja käskyn siihen. Ja sitten otetaan liikettä siihen mukaan. Eli periaatteessa tehdään vastaavaa mitä Tikki tekee nyt. Surku on kuitenkin niin vilkas ja liikkuvainen kaveri, että tää tapa tuntuisi ainakin nyt parhaalta. Tarkoituksena olisi alkuun opetella seisomaan paikallaan :D Ei ihan helppo Surku-Petterille. Mutta uskon, että pitkällä pinnalla (ohjaajan) ja naksulla saadaa asioita tapahtumaan.

Lisäksi ostin Surkua varten tänään näyttelystä sellaisen kelluvan, muovisen noutokapulan. Se voisi auttaa ihan siihen mälväämiseen ja pyörittelyynkin. Lisäksi se on taas eri materiaalia ja niihin pitää totutella kuitenkin. Ja tuo kapula on hyvän mallinen; selkeät laipat joista ei saa kiinni sekä keskiosa on mukavan ohut. Mietin, että jos tuolla alkaisi ottamaan myös pitotreeniä ensin kun ollaan pari kertaa totuteltu uuteen materiaaliin ihan noutamalla.

Surkun kanssa pitää myös ottaa paikallaanolotreeni myös ruokakupilla käyttöön, jotta saisi jotain silläkin saralla aikaan. Sekin kun on Surkulle niitä vaikeita juttuja. Pitäisi varmaan muutenkin miettiä Surkun kaikkia "liikkeitä" ja lähinnä sitä, että missä pitää ottaa taas seuraava askel eteenpäin ja missä sitten ehkä vielä hetki pysyä samalla tasolla. Pelkään, että jään joissakin asioissa liian pitkäksi aikaa paikalleen junnaamaan (sen ohella, että pelkään eteneväni liian nopeaan ;) ).

Tikin treenaamisesta lähinnä tottiksessa olen miettinyt, mitä asioita pitäisi saada vielä paremmaksi. Liikkeestä maahanmeno on jo hyvällä alulla kuten seisominenkin. Vielä pitäisi saada sitä istumista nopeutettua. Pitää varmaan Annen kanssa pitää palaveri, jos vaikka hänellä olis tähän joku vinkki. Noutoja teen varmaan vähän aikaa kolmionoutoina sekä voisi ottaa painavalla kapulalla noutoja tosi pitkältä matkalta. Näitä otin joskus kiloisella, mutta nyt unohtunut ihan kokonaan. Lisäksi noudoissa vois ottaa joskus Tikille yllärinä pienemmän kapulan, ettei se aina oleta olevan se painava. Vaikka hyvin kantaakin sitä niin en ihan hirveesti haluais sen olettavan tässä kohtaa. Tosin Leea varmasti suosittelis, että aina otan painavalla. Näin hän muistaakseni joskus sanoi. Seuraaminen on Tikillä tällä hetkellä hyvää (mun makuun siis) joten siihen en ala puuttumaan. Henkilöryhmä-lähestymiset täytyy pitää treeniohjelmassa, ettei unohdu hauvalta. Luoksetuloihin pitäisi saada siihen loppuun vielä terävyyttä ja vauhtia. Mietin, että onkohan siihen muuta keinoa kuin ottaa vauhtiluoksetuloja leluun ja suhinat/palkkaukset vasta suht lopussa (ja tietty paikkaa vaihdellen). Muistan, että jossain vaiheessa tämäkin oli kuosissa juuri noilla vauhtiluoksetuloilla. Mutta sitten taisi olla koe kiikarissa ja piti painottaa sitä eteen tulemista. Tämä siis myös suurennuslasin alle. Eteenmenossa veikkaan edelleen olevan ongelma se maahanmeno lopuksi. Siihen jos joku vielä keksis jonkun keinon niin mullahan olis ihan superhieno tottiskoira :D

Tässä vähän pohdintaa. Ihmiset pliis kommentoikaa ja antakaa vinkkejä jos vaan jotain tulee mieleen. Koitan kerrankin olla Tikin kohdalla järkevä ja rakentaa sitä tottista hyvissä ajoin ennen yhtäkään koetta :D Katsotaan kuinka kauan tämä kestää :P

  • TIKKI

    FIN TVA HK2 BH Tending Nonesuch


    Bordercollie, narttu


    s. 18.4.2004



    Tikki harrastaa tätä nykyä pääsääntöisesti agilitya ja pk-puolella niin hakua kuin jälkeäkin. Tokoa ei varsinaisesti enää treenailla vaan keskitytään pk-tottikseen.

  • SURKU

    Mei Dan On


    Shetlanninlammaskoira, uros


    s. 9.4.2008



    Surku on kovin touhukas ja energinen shelttipoika, joka harrastaa niin tokoa kuin agilityakin. Lisäksi Surku rakastaa juoksemista isosisko Tikin kanssa.

  • IN MEMORIAM

    FIN AVA & TVA Snowpaw Wigwam Bam "Muumi"


    Shetlanninlammaskoira, uros


    s. 9.2.1996 k. 11.2.2008



    HK1 TK2 BH Snowpaw American Goblin "Mörri"


    Pitkäkarvainen collie, uros


    s. 5.10.1998 k. 14.1.2009



    Nämä kaksi herrasmiestä ansaitsevat ikuisesti paikan niin minun kuin monen muunkin sydämessä. Uskon, että molemmat toimivat meidän lauman suojelusenkeleinä pilven reunalla touhuja seuraten. Onneksi muistot ovat ikuisia :)

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Tässä blogissa seikkailee bordercollienarttu Tikki sekä shetlannilammaskoirauros Surku.

  • Tagipilvi