Tosin sehän ei ole uusi asia ;). Parit hakutreenit peruttiin viime viikolla helteen takia ja tämän viikon treenit on tylsästi silloin kun olen itse illan töissä...

Viime merkinnän jälkeen kävin kerran treenaamassa agilitya. Ja vaikka pelkäsin tulevani ryminällä alas niin sellaista ei sitten tapahtunutkaan. Tikki oli edelleen tosi hieno :) Ja tuota maan alle vajoamista ei tapahtunut agirodussakaan. Joten jotain kehitystä on tapahtunut niin minussa kuin koirassakin.

Mörrin kanssa treenasin kerran aivan ohimennen hiukan tokoa. Lähinnä seuraamista, idaria, luoksetuloa, kaukoja ja merkkiä. Seuraaminen ei tainnut olla mitenkään hirveän kaunista. Mörri oli niin innoissaan, että puski ja poikitti. Vasemmalle kääntymiset oli tosi huonoja aluksi. Kun suurin into hiukan laski, alkoi seuraaminenkin tuntua jo ihan kivalta. Idarissa tuo seuraaminen olikin aikalailla normaalilla tasolla. Idarissa ilmeni tuo energisyyden mukanaan tuoma piippailu, johon tällä kertaa päätin puuttua torumalla. Mörri ei onneksi ottanut tästä painetta vaan pikemminkin otti onkeensa ja hiljeni ainakin jonkin verran. Tuota piippaamista ilmeni myös luoksetulon ja kaukojen jätössä, kuten ennenkin. Itse idarin asennot olivat minun mielestäni riittävät, hiukan hitaathan ne Mörrin istahtamiset ja maahanmenot on mutta minulle ne kelpaa. Luoksetulossa ensimmäinen pysähdys oli huono... Kaukoissa olin yllättynyt siihen kuinka hyvin Mörrillä tekniikka piti, joten siitä plussat koiralle ;). Merkissä oli taas kerran sitä samaa merkkiä kohtaan olevaa välinpitämättömyyttä kuin ennenkin. Eli Mörrihän ei välitä merkistä tuon taivaallista ja tönii sitä tassuillaan, menee siis usein ihan suoraan päin. Tai sitten olen vain onnistunut opettamaan sen Mörrille... Kuka tietää... Mutta muuten merkille meno oli mallikasta. Seuraavaksi saisikin ottaa taas ruudun kera tuota merkkiä *huokaus*. Oli kyllä ilo tehdä taas ison jätkän kanssa töitä. Varsinkin kun se energiataso on jälleen palautunut sille tasolle millä se oli Mörrin ollessa nuori poika. Joka kerta varmaan ihailen Mörrin palvelualttiutta. Mörrihän on aina tehnyt töitä minulle ja on aina halunnut tehdä töitä kanssani. On se vaan niin ihanaa kun koira on taas oma itsensä. Terveeksi ei jätkää voi hyvälläkään tahdolla sanoa, ikävä kyllä. Mutta ainakin tuolta osalta alkaa olla kunnossa :). Ihana mies :)