Olin tänään menossa normaalisti päästämään Mörriä naapurista pihalle kolmen aikaan iltapäivällä. Mörri oli ovella vastassa ja meni vain ohi pihalle. Haistoin ihan kuin Mörri olisi kakannut sisälle ja niin olikin. Korjasin kakat pois ja menin Mörrin seuraksi pihalle. Silloin huomasin, ettei kaikki ollut kunnossa. Mörri vain seisoi apaattisesti keskellä pihaa eikä oikein reagoinut mihinkään. Näin, että jätkä on tosi kipeä. Limakalvotkin olivat tosi vaaleat ja Mörri huohotti tosi raskaasti. Soitin äkkiä eläinlääkäriasemalle ja sainkin ajan tunnin päähän. Sitten vain odottelin äitiäni saapuvaksi, meidän kun piti mennä tilaamaan hautajaiskukkia. No se reissu muuttuikin sitten eläinlääkärireissuksi.

Luojan kiitos pääsimme heti lääkäriin. Lääkärissä Mörrille mitattiin lämmöksi yli 40 (tuon kokoisella se kun on normaalisti n 38,5..) joten ei mikään ihme, että oli kipeä. Mörri pistettiin samantien tiputukseen ja siltä otettiin verta kokeita varten. Samalla se sai suoneen tulehduskipulääkettä sekä penisilliiniä. Veriarvot olivatkin pääsääntöisesti kunnossa, ainoastaan tulehdusarvot todella matalat. Tämä olisi merkki joko todella rajusta tulehduksesta keuhkoissa tai sitten vaihtoehtoisesti syöpäkasvuston merkki. Asian varmistamiseksi otettiin Mörristä keuhkokuvat. Kuvat osoittivat, että kyseessä ei ole syöpä (helpotus jo sinänsä). Diagnoosina kehukoputkentulehdus, bronkiitti.

Suoneen Mörri sai yhteensä 300 ml nestettä sekä lisäksi nahan alle 500 ml yötä ja huomista varten varastoon. Onneksi Mörri piristyi huomattavasti kotiinlähtöön mennessä. Oli jo ihan eri koira kuin lekuriin mentäessä. Kotihoitona on nyt antibiootit, tulehduskipulääkkeet sekä yskänlääke. Lisäksi täytyy todella tarkkaan pitää jätkää vielä silmällä yön yli. Jos ei muuta niin varmasti juostaan yön aikana pissalla pariin kertaan. Kotiinkin tullessa Mörri tyhjensi juomakupin lähes täysin, kauhea jano pienellä oli. Kaiken kaikkiaan eläinlääkärillä tuli vietettyä yhteensä vajaa 4 tuntia.

Hulluinta tässä on se, että Mörri on koirista se joka ei ole koko aikana yskinyt lähes ollenkaan. Joten tämä tuli totaalisena yllätyksenä. Ei osannut jotenkin edes vahtia Mörriä, odotti vain mahdollisen yskän alkavan. Ja Mörrihän romahti päivän aikana. Aamulla oli ollut vielä pirteä, iloinen, oma itsensä. Itse olen aivan poikki, ollut sen verran raskas ilta. Kerran jo ehtisin miettiä, että kohta ei ole enää kuin kaksi koiraa... Toivottavasti tämä oli vain säikäytys ja tästä on suunta vain ylöspäin.