Jep, kyllä sitäkin on.
Viime lauantaina treffattiin Julian kanssa Liedossa tokotreenien merkeissä. Surku otti omaa normisettiään. Kivasti oltiin Juliankin mielestä edistytty ja noutoon saatiin lisävinkkiä. Tikki pääsi tuolloin vielä autoilemaan mukaan, eikä saanut tehdä mitään.
Sunnuntaina ennen lenkkiä tein parkkiksella Surkun kanssa sivulletuloja, seuraamista sekä noutoa. Seuraamista otetaan naksun kanssa kahdella eri variaatiolla. Ihan liikkeellelähtöjä sekä sitten mukaantuloja. Liikkellelähdöissä ei vielä voi ottaa kuin yhden askeleen, mutta mukaantuloissa pystyy ottamaan useamman askeleen. Mikä kuitenkin parasta niin Surku ei pompi :) Noutoja otettiin ihan hihnassa. Eli kapula Spuggelle ja liikuttiin yhdessä. Hihnalla saan sopivasti autettua (pakotettua ;) ) Surkun kulkemaan lähellä ja kehuttua siitä. Nämä sujuvat hyvin.
Maanantaina heti aamusta Tikin kanssa lääkärille tarkistuskäynnille ja samalla napsaistiin ompeleet pois. Tosi hyvin oli leikkaushaavat parantunut eli elämä jatkuu :) Tikkien poiston jälkeen on tosin ollut vähäsen kakkaamisongelmaa. Täytyy katsella miten etenee... Kotimatkalla poikkesin hallille ottamaan Surkun kanssa agilitya ja Tikki sai vähäsen tottistella parkkiksella. Siitäkös riemu sitten repesi, Tikki oli lievästi sanottuna irti itsestään ;) Surkun aksa koostui kujakepeistä, putkesta, puomista ja hypyistä. Kaikkea erikseen. Tällä kertaa nostin rimat ensimmäistä kertaa maasta "kunnolla" irti, eli rimat oli 15 sentissä. Hienosti Surku katsoo sen riman, eli ainakaan nyt ei ole merkkiä siitä että alkaisi roiskimaan. Lopuksi testasin kaks kertaa miniaan. Ekalla kerralla otin pannasta tiukasti kiinni ja en antanut vaihtoehtoa ja tokalla kertaa meni vapaasti ja hienosti yli :) Aata ei kyllä vielä oteta varsinaiseen treeniohjelmaan, kunhan vain kokeilin.
Tänään tiistaina menin taas hallille. Aloitin Surkun aksalla. Eiliseen verrattuna ei mennyt niin hirveän hyvin. Kepit aiheuttaa mulle eniten harmaita hiuksia, tosi vaikea löytää tuolle sopiva tyyli opettaa. Jotenkin tuntuu, että onko kujakepitkään se oikea tapa. Surku ottaa jotenkin helposti itseensä siinä vaiheessa kun kuja sen verta kapealla, että osuu koiraan. Pari kertaa meni hyvin, mutta sitten tuntui olevan sitä mieltä että ei kiitos. Pitää miettiä olisiko välistäveto sittenkin parempi tyyli pienelle SurkuPetterille. Maanantaina havaitsin sen, että lelu tuntuu kepeissä olevan parempi palkka. Vauhtia tuli heti enemmän. Puomilla Surku menee sellaista pikkunäppärää vauhtia, eli laukkaa mutta ei kiidä ;) Tietty hyvä tässä vaiheessa, mutta jos ei se osaakaan/halua kasvattaa vauhtiaan... Hassua olla tässä vaiheessa huolissaan jostain vauhdista ;) Tänään näppärä SurkuPetteri päätti mennä keinun omin nokkineen, great! Tietty onnistui kolauttamaan keinun kunnolla alas, ennen kuin ehdin apuun. Puomia mentiinkin sitten vähän varovaisemmin... Hypyt menee edelleen hyvin, katsoo tosi kivasti. Otin tänään hiukan pallon apuun, että sain irtoamaan hypyille. Surku siis kulkee niin vahvasti mun kropan mukaan (joka tietty hyvä asia) ja silloin jää monesti hypyt suorittamatta. Putkea sain tänään laitettua jo mutkallekin. Ja kerran herra meni pallon kanssa putkeen ja jätti pallon sinne keskelle... Ja oli koko ajan menossa putkeen pallon kanssa jolloin mä päätin ettei me leikitä sellaista leikkiä ;) Pitäisi aktivoitua Surkun kanssa tuolla agilityrintamalla, jotta sinne kisoihin joskus pääsee... Tikki sai tehdä tänään myös tottista ja oli edelleen innoissaan ;) Myös Surku treenasi tokoa. Teemana edelleen samat jutut ;) Sivulletulot, seuraaminen ja nouto. Ja samalla tapaa mitä aiemminkin :)
Lisäksi Surku on ottanut sisätreeninä samoja sivulletuloja ym sekä kapulan pitotreeniä. Nyt kun olen jaksanut tehdä tarpeeksi pienin askelin niin homma alkaa edistymään. Nyt Surku avaa jo suun kapulaa varten ja pitää sitä jo vähän itsekin suussa, eikä pukella heti ulos. Tätä jatketaan vielä piiiitkään :) Vaatii siis omaa kärsivällisyyttä ;) Odotan tulevaa viikonloppua niin saan piinattua kasvattajaa kaikilla kysymyksilläni ;)
Viime lauantaina treffattiin Julian kanssa Liedossa tokotreenien merkeissä. Surku otti omaa normisettiään. Kivasti oltiin Juliankin mielestä edistytty ja noutoon saatiin lisävinkkiä. Tikki pääsi tuolloin vielä autoilemaan mukaan, eikä saanut tehdä mitään.
Sunnuntaina ennen lenkkiä tein parkkiksella Surkun kanssa sivulletuloja, seuraamista sekä noutoa. Seuraamista otetaan naksun kanssa kahdella eri variaatiolla. Ihan liikkeellelähtöjä sekä sitten mukaantuloja. Liikkellelähdöissä ei vielä voi ottaa kuin yhden askeleen, mutta mukaantuloissa pystyy ottamaan useamman askeleen. Mikä kuitenkin parasta niin Surku ei pompi :) Noutoja otettiin ihan hihnassa. Eli kapula Spuggelle ja liikuttiin yhdessä. Hihnalla saan sopivasti autettua (pakotettua ;) ) Surkun kulkemaan lähellä ja kehuttua siitä. Nämä sujuvat hyvin.
Maanantaina heti aamusta Tikin kanssa lääkärille tarkistuskäynnille ja samalla napsaistiin ompeleet pois. Tosi hyvin oli leikkaushaavat parantunut eli elämä jatkuu :) Tikkien poiston jälkeen on tosin ollut vähäsen kakkaamisongelmaa. Täytyy katsella miten etenee... Kotimatkalla poikkesin hallille ottamaan Surkun kanssa agilitya ja Tikki sai vähäsen tottistella parkkiksella. Siitäkös riemu sitten repesi, Tikki oli lievästi sanottuna irti itsestään ;) Surkun aksa koostui kujakepeistä, putkesta, puomista ja hypyistä. Kaikkea erikseen. Tällä kertaa nostin rimat ensimmäistä kertaa maasta "kunnolla" irti, eli rimat oli 15 sentissä. Hienosti Surku katsoo sen riman, eli ainakaan nyt ei ole merkkiä siitä että alkaisi roiskimaan. Lopuksi testasin kaks kertaa miniaan. Ekalla kerralla otin pannasta tiukasti kiinni ja en antanut vaihtoehtoa ja tokalla kertaa meni vapaasti ja hienosti yli :) Aata ei kyllä vielä oteta varsinaiseen treeniohjelmaan, kunhan vain kokeilin.
Tänään tiistaina menin taas hallille. Aloitin Surkun aksalla. Eiliseen verrattuna ei mennyt niin hirveän hyvin. Kepit aiheuttaa mulle eniten harmaita hiuksia, tosi vaikea löytää tuolle sopiva tyyli opettaa. Jotenkin tuntuu, että onko kujakepitkään se oikea tapa. Surku ottaa jotenkin helposti itseensä siinä vaiheessa kun kuja sen verta kapealla, että osuu koiraan. Pari kertaa meni hyvin, mutta sitten tuntui olevan sitä mieltä että ei kiitos. Pitää miettiä olisiko välistäveto sittenkin parempi tyyli pienelle SurkuPetterille. Maanantaina havaitsin sen, että lelu tuntuu kepeissä olevan parempi palkka. Vauhtia tuli heti enemmän. Puomilla Surku menee sellaista pikkunäppärää vauhtia, eli laukkaa mutta ei kiidä ;) Tietty hyvä tässä vaiheessa, mutta jos ei se osaakaan/halua kasvattaa vauhtiaan... Hassua olla tässä vaiheessa huolissaan jostain vauhdista ;) Tänään näppärä SurkuPetteri päätti mennä keinun omin nokkineen, great! Tietty onnistui kolauttamaan keinun kunnolla alas, ennen kuin ehdin apuun. Puomia mentiinkin sitten vähän varovaisemmin... Hypyt menee edelleen hyvin, katsoo tosi kivasti. Otin tänään hiukan pallon apuun, että sain irtoamaan hypyille. Surku siis kulkee niin vahvasti mun kropan mukaan (joka tietty hyvä asia) ja silloin jää monesti hypyt suorittamatta. Putkea sain tänään laitettua jo mutkallekin. Ja kerran herra meni pallon kanssa putkeen ja jätti pallon sinne keskelle... Ja oli koko ajan menossa putkeen pallon kanssa jolloin mä päätin ettei me leikitä sellaista leikkiä ;) Pitäisi aktivoitua Surkun kanssa tuolla agilityrintamalla, jotta sinne kisoihin joskus pääsee... Tikki sai tehdä tänään myös tottista ja oli edelleen innoissaan ;) Myös Surku treenasi tokoa. Teemana edelleen samat jutut ;) Sivulletulot, seuraaminen ja nouto. Ja samalla tapaa mitä aiemminkin :)
Lisäksi Surku on ottanut sisätreeninä samoja sivulletuloja ym sekä kapulan pitotreeniä. Nyt kun olen jaksanut tehdä tarpeeksi pienin askelin niin homma alkaa edistymään. Nyt Surku avaa jo suun kapulaa varten ja pitää sitä jo vähän itsekin suussa, eikä pukella heti ulos. Tätä jatketaan vielä piiiitkään :) Vaatii siis omaa kärsivällisyyttä ;) Odotan tulevaa viikonloppua niin saan piinattua kasvattajaa kaikilla kysymyksilläni ;)
Kommentit