Viikonlopun jäljiltä pikkuhiljaa olisi odottamassa arki. Vielä on onneksi muutama vapaapäivä. Ehtii ainakin tottua tähän rouva-elämään ihan kunnolla.

Kiitos kaikille, jotka olette muistaneet Mörrin menetyksen jälkeen. On lämmittänyt todella paljon sydäntä, KIITOS! Hirveästi en ehtinyt pysähtyä Mörriä suremaan. Ihan hyvä juttu, mutta sitten taas toisaalta ei. Kova kiire oli meidän häiden järjestelyissä, jotka nyt olivat kovin pienimuotoiset (mutta kuitenkin). Eli olen vaihtanut niin siviilisäätyä kuin sukunimeäkin.

Noiden kahden asian aiheuttaman stressin takia en ole millään jaksanut päivittää blogia viime aikoina. Viime viikkoa lukuunottamatta ollaan treenattu ihan ahkerasti niin tokoa kuin agilityakin. Tikki on siis päässyt aloittamaan sairaslomansa jälkeen molemmat lempilajinsa, haun ja agilityn.

Agilityssa oli ensimmäinen harjoitus aika lailla höyryn päästelyä, yhdessä haettiin yhteistä rytmiä. Onneksi toinen harjoitus jo näytti mukavampaa todellisuutta. Ja sen jälkeen ei ole ollut mitään hirveitä ongelmia. Hakukin pyörähti käyntiin tosi kivasti.

Surku on treenannut niin agilitya kuin tokoakin. Ja kummassakin on tapahtunut todella kivasti edistystä. Ihan tässä innolla odottaa miten tuo pojankoltiainen edistyy jatkossa. Kiva napero!

Surkusta muuta: poitsu on nyt keksinyt että tytöillä on peput ja kovasti on etenkin Tikin persusta ja pissoja haistelemassa. Tosin Tiksullehan odottelen juoksuja ensi kuun paikkeilla alkavaksi. Jalkaa Surku ei kyllä vieläkään nosta, taitaa olla sen verran tossun alla vaikka macho ja kovis väittääkin olevan ;)