Perjantaina treenasin Lauran ja Glendan kanssa tokoa. Otin videokameran mukaan, joten saatiin treenit kivasti nauhalle. Ihan hyvä, koska ei sitä itse näe siitä koiran vierestä miltä se oikein näyttää... Otin Tikin kanssa ensin seuraamista. Päädyttiin Lauran kanssa siihen, että kannattaa ottaa Tikin kanssa jatkossa paljon seuraamista ns vauhdista. Eli en ota sitä sivulle vaan suoraan liikkeestä pieniä seuraamispätkiä. Tämä sen takia, koska Tikin mielestä seuraamisen muutamat ensimmäiset askeleet tuntuu jotenkin inhottavalta. Siis kun lähdetään perusasennosta. Ja sitten tietenkin erikseen perusasentoja ja liikkeellelähtöjä, mutta niitä vain varsinaisten tokotreenien ulkopuolella (esim agility- tai hakutreenien lämmittelyissä). Seuraavaksi otin luoksetuloa tarkoituksena ottaa vain ensimmäistä pysähtymistä. Ensimmäisellä kerralla heitin pallon heti kun olin sanonut suullisen käskyn. Toisella kerralla otin läpi, koska Tikki lähti ennakoimaan. Kolmannella kerralla oli vauhti taas hyvä ja pysäytin, pysähdys oli hyvä. Otin vielä yhden läpijuoksun ja Tikin juostua yli puolenvälin matkaa vapautin jalan vieressä roikkuvalle lelulle. Otin vielä seisahtumisia kierrättämällä puun ympäri, meni hyvin. Sitten otin ruutua, joka ei mennytkään ihan niin hyvin. Tosin suurin vika taitaa olla ohjaajassa, tälläkin kertaa ;). Päädyttiin siihen, että Tikki tarvitsee vielä paljon vahvistusta ruudussa ja että minun täytyy antaa sen itse etsiä ruutu vaikka menisikin ihan väärään suuntaan (kunhan vaan etsii koko ajan). Luulisi vahvistuvan toistojen myötä se paikka mistä sen palkan ja kiitoksen saa. Seuraavana oli vuorossa tavallinen nouto. Viimeksi otin Tikin kanssa noutoa 650 kapulalla, joten pelkäsin vähän saalistusta (koska painavalla kapulalla leikin ja taistelen Tikin kanssa). Onneksi pelko ei käynyt toteen vaan Tikki teki nättiä noutoa. Ainoa mitä olen jo jonkin aikaa pohtinut on kapulan ottamisen nopeuttaminen. Vauhdithan Tikillä on hyvät molempiin suuntiin, mutta se kapula ei osu suuhun heti. Tikki kun ei malta jarruttaa sopivasti ennen kapulaa vaan menee pääsääntöisesti yli ja nappaa sitten paluumatkalla kapulan mukaan. Otan jatkossa aika paljon noutoa niin, että kapula on minun ja koiran välissä ja siten saan palkittua heti kun Tikki ottaa kapulan suuhun. Silloin ei myös ole vauhtia pelissä mukana. Lopuksi otin vielä tunnarin. Olen nyt ottanut tunnarin kaksi kertaa sitten tammikuun, eli tosi vähän. Onneksi molemmilla kerroilla on löytynyt se oikea:). Pientä epävarmuutta on ollut havaittavissa ihan pienenä kapulan pureskeluna. Se johtuu kuitenkin täysin pienestä treenimäärästä. En kyllä aio jatkossakaan lähteä tuota liikettä varsinaisesti hinkkaamaan, koska Tikki sen selvästi osaa. Toistoja harkitusti ;).Oli kyllä hyvät treenit. Ehkä se tokoinnostus tästä herää pikkuhiljaa...

Eilen maanantaina kävin Tikin kanssa epävirallisissa agilitykisoissa. Hiukan olin muuttanut taktiikkaa miten valmistautua koiran kanssa kisaan. Olin valjastanut äitini avuksi niin, ettei minun tarvinnut käydä hallissa muuten kuin tekemässä oman ratasuorituksen. Pystyin siis rentona touhuamaan ja valmistautumaan itse kisaan ulkona. Halliin menin vasta yhtä-kahta koiraa ennen. Tikki kun itsekin on rento hallin ulkopuolella, hallissa taas sillä on mielessä vain ja ainoastaan agility. Päätin myös sen, että koira saa kiskoa ja vetää hihnassa. Päätin etten kiellä sitä pahemmin mistään, eli positiivisella mielellä. Tikki olikin rauhallisempi nyt kuin mitä iltakisoissa. Rauhallisella tarkoitan siis sitä, ettei se säheltänyt ja söheltänyt. Oli hyvin kuulolla. Kontaktit olivat taas tosi hyvät, mistä olenkin ihan superiloinen. Kepeillä Tikillä sattui jonkinlainen rytmivirhe ja yksi väli unohtui, muut virheet olivatkin sitten, kas kummaa, ohjaajan aikaansaamia. Itse olin parissa kohtaa tosi myöhässä. Virheistä huolimatta jäi tosi hyvä mieli. Ja se johtuu ihan siitä, että tuntui taas löytyvän se normaali yhteys minun ja koiran välillä :).