Tikki voi jo ihan hyvin ja on ollut monta päivää normaali itsensä. Ulkoilu ei enää ole puolihysteeristä vetämistä ja muutenkin näkee ettei enää satu mihinkään. Tietenkin peppu häiritsee, ketä ei häiritsisi 7-8 ommelta persuksissa... Kakkaaminen sujuu päivittäin, tosin huomaa ettei se suju vielä ihan niin helposti kuin normaalisti. Edelleen ulkoilut tapahtuu remmissä ja vain tuossa pihapiirissä ja kotona joutuu olemaan tötterö päässä. Housuja en ole enää viitsinyt laittaa, koska tuntuu ettei niitä tarvitse. Housujen käyttö jäi sen kerran jälkeen kun Tiksi kirjaimellisesti oli paskonut housuun ;)

Mörrin vointi on nyt pysynyt ennallaan, joka on tietenkin hyvä asia. Eli ei ole mennyt huonompaan. Ja eläinlääkärin mukaan ei välttämättä päästä tämän parempaan tilanteeseen. Kakka on edelleen siis useamman kakkauskerran jälkeen löysää, mutta Mörriä ei tällä hetkellä tunnu hirveästi haittaavan elämä. Vaikkakin tuoreissa kuvissa Mörri ei hirveän iloiselta ja onnelliselta näytä. Lisäksi Mörrin "kyyry" selkä on ennallaan. Eli lantio on laskenut ja takajalkoja pitää pääsääntöisesti turhan alla. Lisäksi Mörri on vanhentunut ihan joka lailla tosi paljon parin kuukauden sisään. Se ei enää ole oma riehakas itsensä ja ei tervehdi meille tulevia ihmisiä ihan samalla tavalla. Mutta katsotaan tilannetta edelleen eteenpäin. Mörri jää äidin hoiviin osaksi joulun aikaa meidän muiden reissatessa Keski-Suomeen. Hänellä on silloin hyvä hetki seurata Mörriä. Ja hänhän sen muutoksen hyvin näkee, kun ei joka päivä ole kontaktissa. Mulle tärkeintä on se, että koiran on hyvä olla ja se painaa tässä asiassa ehdottomasti eniten.

Surku sai eilen uuden hienon takin. Se on samaa sarjaa ja sävyä kuin mun uusi treeniliivi. Vähänkö ollaan rouhee pari ;) Surkun kanssa ollaan viime aikoina aika paljon tehty ihan sisätreeniä. Ollaan keskitytty siihen perusasentoon ilman pomppua ja ollaan otettu myös askeleen seuraamisia. Uutena asiana ollaan otettu kapulan pitotreeni, jonka takia olenkin saanut taas harmaita hiuksia. Miten se onkaan niin, että kun yhdestä ongelmasta pääsee yli niin seuraava on heti kulman takana kärkkymässä. Vinkkejä olen kovin kysellyt ja eilen oli pakko soittaa etätukeen ja kysyä neuvoa. Vahvistusta sain sille mitä olen vähän tehnytkin, mutta meikäläisen hermorakenteella olen harpponut liikaa. Eli nyt edetään pienin pienin askelin ja aloitettiin ihan alusta. Kiitos Julialle :) Tällä mennään taas hetki :) Uutena asiana otin tänään ohjelmaan peruuttamisen takaosan harjoittamisen takia. Seuraamistreenissä olen yrittänyt tuota harjoittaa vasemmalle kääntymisillä, mutta tuntuu takaosa olevan vielä sen verran hukassa ettei onnistu ihan vielä. Katsotaan sitten, kun on pakittaminen hallussa, uudestaan.

Meidän lauma starttaa huomisaamuna Jyväskylää kohti ja palailee näihin maisemiin takaisin Joulupäivänä, blogiin tosin ei tule eloa ihan silloinkaan :)