Tänään vedettiin hakutreenit pienellä porukalla läpi lemmikkieläinten hautausmaan viereisessä metsässä. Vasen puoli on mukavaa aukeaa metsää ja oikea sitten päinvastaista eli aika ryteikköistä. Otin Tikin kanssa yhteensä kuusi ukkoa ja kaikki 50 metrissä. Tarkoituksena oli hakea kaikilta haju. Tikki oli jo autosta otettaessa ihan täpinöissään, mikä oli hyvä asia ottaen huomioon viime treenit... Heti ensimmäiseltä hajua haettaessa näin Tikistä, että se on aika lailla oma itsensä: innokas, vauhdikas ja määrätietoinen. Ensimmäinen oli oikeassa etukulmassa, toinen umpparissa vasemmassa etukulmassa, kolmas ryteikköisellä puolella, neljäs pajukon takana vasemmalla puolella, viides taas siellä ryteikön takana ja kuudes oli iglussa aukeammalla puolella. Maalimiehet oli liikkuvia eli siirtyivät samalla puolella aina seuraavaan piiloon. Annoin ohjeeksi, ettei anna samantien palloa Tikille vaan sanoo rauhallisen kehun ja vasta sitten aineellinen palkka (maltin kasvatusta) ja umpparilla Tikin annettiin ensin hiukan pyöriä piilolla ja vasta sitten lelu alakautta. Kolme ensimmäistä meni ongelmitta ja lähetyksissäkään ei ollut ongelmia. Neljännelle kokeilin ensin lähettää suoraan, mutta Tikki kääntyi edettyään noin 20 metriä takaisin joten kävin sieltäkin hakemassa sen kanssa hajun. Tuli hiukan ongelmia hajun haussa lähellä piiloa, kun liina jäi tosi tiukasti kiinni pajukkoon. Hyvin Tikki malttoi odottaa minun selvitellessä liinaa irti pajunoksasta, maalimieskin oli kuulemma ihmetellyt että mitä ihmettä me touhutaan ;). Lähetyksessäkään ei siis ongelmia :). Viidennelle lähtiessämme hajua hakemaan jouduin päästämään liinasta irti ja käskemään Tikkiä odottamaan, koska alkumatkasta oli ihan kauheaa ryteikköä. Tuokaan ei vaikuttanut Tikkiin negatiivisella tavalla... Viidenneltä tullessaan lelun kanssa ehdin jo luulemaan, ettei Tikki löytänytkään maalimiestä koska ehti ensin tiputtaa lelun pienen nyppylän taakse, en siis nähnyt lelua. Onneksi Tikki haki kuitenkin lelunsa sillä olisin muuten lähettänyt uudestaan siinä uskossa, ettei ukkoa ollutkaan löytynyt. Kuudennen kohdalla mietin, että lähettääkö suoraan vai hakeako haju... Hetken höpöttelin Tikille virityssanaa ja totesin, että lähetän suoraan. Tämäkin meni ihan loistavasti. Pisto oli suora ja maalimies löytyi iglusta. Luojan kiitos sain onnistuneen, hyvän treenit sunnuntain epäonnistuneen jälkeen. Ehkä ei koira sitä niinkään olisi tarvinnut näin pian, mutta minulle se teki todella hyvää. Huomasin, ettei se vaadi paljoa työtä kun perusasiat ovat kuitenkin kohdallaan. Ja jo alussa huomasi, että Tikillä on todella vahva mielikuva touhusta, joten ei sitä varmaan tuollaiset asiat pidemmällä tähtäimellä hetkauta. Ja tämänpäiväisessä treenissä oli monta positiivista asiaa. Tikki ei kertaakaan purrut mua. Pistot olivat suoria. Koira oli ainakin minun silmiin rento. Täytyy vaan nyt vielä tehdä parit vastaavat treenit, jolla saan vahvistettua positiivista mieltä. Ja eihän ne virheet ja epäonnistumiset treeneissä ole paha asia ja maailmanloppu. Virheistähän oppii niin koira kuin ohjaaja.