Urheana yövuoron jälkeen herättyäni lähdin Tikin ja Surkun kera käymään agikentällä. Tikin kanssa keskityttiin ihan vain puomin kontakteihin ja kontakteilla ei tällä kertaa tarvinnu Tikin viipyä kuin sen pienen hetken. Homma sujuu, jos olen edellä tai vieressä. Jos taas olen jäljessä niin jää odottamaan turhan ylös. Haluaisin Tikin pyrkivän joka tilanteessa sinne ihan nokkaan asti. Kosketusalustaa ei enää hiffaa tässä yhteydessä, vaikka on sillä opetettu. Toisaalta olis kiva saada Tikille se ajatus takaisin sinne alustalle eikä ihan niin vahvasti minuun, mutta saattaa olla mahdoton tehtävä. Pitänee miettiä ja keskustella jonkun viisaamman kanssa, mitä kannattaa tehdä. Ja pitäisi muutenkin saada joku katsomaan vierestä, että miltä näyttää. Positiivista kuitenkin se, ettei pyrkinyt varastamaan kontaktilta pois vaan odotti aina sitä lupaa.

Surku teki ensin siivekkeen kiertoja narupallolla. Täytyy sanoa, että oli kyllä tosi pätevä mies. Jonkin verran jo osaa näköjään hakea ja heti siivekkeen kierrettyä pyrkii takaisin mun luo. Juuri niin kuin haluan :) Oikealta puolelta ohjattaessa on vähän hankalampi, vaikka ei tuota tokoa nyt olla edes niin kauheasti otettu. Täytyy katsoa jo nyt tässä vaiheessa tarkkaan, että tekee tiukat käännökset niin oppisi heti oikein :) Sitten otettiin puomin nokassa istumista ja nyt otin muutaman kerran niin, että nostin Surkun kontaktin yläreunaan, eli sai tulla alustalle. Sitten otettiin kerran keinulla niin, että söi nakkia kädestä ja toisella kädellä vähän heilutin estettä. Ei mitään reagoimista heilumiseen :) Hyvä pikku mies!! Päivä päivältä tykkään Surkusta aina vaan enemmän :) Se on ihan tosi pätevä pieni mies :) Sormet ihan syyhyää, että pääsee kunnolla reenimään. On se sen verran lupaava kaveri.