Tänään Raisiossa tottista Tanjan ja Lauran kanssa. Tikki otti alkuun seuraamista eri temmoilla, kaikin puolin hyvää. Kerran juoksusta hitaaseen siirtymässä aukesi, mutta tämä oli ohjaajasta kiinni. Sitten noutoa taas kolmiomuodossa. Tässä Tikki oli aika vaisu, ei tuntunut nousevan kunnolla ja muutenkin. Voi olla, että lumella oma vaikutus. Sitten seisomista niin, että takansa namialusta. Välillä liikutti jalkoja, mutta ihan hyvältä näytti kokonaisuutena. Sitten otettiin maahanmenoa, joka myös ihan hyvin tänään. Edelleen avut oli mukana. Otettiinkohan me muuta, ei varmaan.

Surku ei treenannut, koska oli vielä aamulla sairaslomalla. Nyt illalla Surku kokikin ihmeparantumisen. Tulipahan todettua, ettei niihin eläinlääkäreihinkään oikein aina voi luottaa. Ollaan Kallen kanssa ihmetelty kuinka Spuggen henki on nyt ruvennut sunnuntain jälkeen haisemaan tosi pahalle. Itse olen ajatellut, että liittyy tuohon muka-leukaongelmaan. Kalle oli eilen huomannut, että Surkulla jäänyt kitalakeen ruokaa syömisen jälkeen. Nyt sitten tutkittiin suuta ja eikös sieltä kitalaesta paista tikku, poikittain kitalaessa. Ei jumalauta! Ja tätä ne eläinlääkärit eivät siis huomanneet. Viimeistään siinä kohtaa olisi pitänyt nähdä kun koira ollut syvässä unessa. Tuli sellainen olo, että onko sinne siinä vaiheessa enää edes katsottu kunnolla. Nyt sitten katsotaan tuleeko eläinlääkäriasema mitenkään vastaan. Koen kuitenkin maksaneeni ihan vaan vähän liikaa (kuvat ja osa lääkityksestä ainakin). Että näin tällä kertaa. Itse ja kasvattajaakin naurattaa tällä hetkellä tämä tilanne, mutta melkeinpä vain sen takia että tässä kävi nyt näin hyvin. Tyytyväinenhän tässä ollaan, ettei mitään vikaa sittenkään ollut ja saadaan jatkaa normaalia elämää.